Catholic Answers Forums on Catholic.com -portaalin oma keskustelupalsta, jolla vaihdetaan ajatuksia englanniksi. Monipuolinen aihekirjo - palstoilla voi kysyä vastauksia asiantuntijoilta, keskustella katolisesta kulttuurista, uskosta ja liturgikaasta ym. Toisin kuin esimerkiksi suomalaisilla foorumeilla Catholic Answers Forum tarjoaa myös alueen, jolla monin paikoin rinnakkain keskenään elävät ortodoksit ja katolilaiset voivat keskustella keskenään.
Toimiessaan Uuraisten seurakunnassa vuonna 2006 rovasti Markku
Suokonautio toimitti kastetilaisuuksia soveltaen vapaasti kirkon
kastekaavaa. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen sijasta lapset kastettiin –
feministiteologian suosiman inklusiivisen kielen mukaisesti – Luojan,
Lunastajan ja Pyhittäjän nimeen. Lapuan tuomiokapituli käsitteli asiaa
ja pitkässä teologisessa selvityksessään piti Suokonaution kastetapaa
virheellisenä, mutta "rakkauden tähden" päätti kuitenkin hyväksyä
kasteet. Koska tuomiokapitulilla ei nähdäkseni – edes rakkauden tähden
– ole annettu oikeutta yli Kristuksen käskyn päättää kasteen
pätevyydestä, tahdoin lähteä selvittämään asiaa lasten oikeusturvaa
ajatellen. 3.3.2008 lähetin sähköpostia Lapuan tuomiokapitulille, jossa pyysin
tuomiokapitulia selvittämään ketkä ovat ne lapset, jotka on kastettu
kyseenalaista muotoa käyttäen. Lapuan tuomiokapitulista kehotettiin
kääntymään Kuopion tuomiokapituliin, jonne lähetin marraskuun 4.
päivänä 2008 seuraavan sähköpostiviestin:
Onko kirkko tekopyhä ja uskonnollisesti ahdasmielinen? Toitottaako se jatkuvasti, kuinka syntisiä kaikki ovat?
Kun lukee tulkintoja kirkollisesta
todellisuudesta kirkollisesta lehdistöstä, tulee toistuvasti vaikutelma, että kirkon ongelmana ovat tekopyhyys, uskonnollinen ahdasmielisyys ja syntiin keskittyminen. Lehtijuttujen esiymmärryksenä on syvä kokemus siitä, että etenkin liiallinen ja yksilöä alistava syntipuhe olisi kirkon yksi
perusongelma. Syntipuhetta pitäisi vähentää, ihmisten välistä rakkautta
ja armollisuutta korostaa ja ennen kaikkea toteuttaa. Ainakin 60-luvulla syntyneen ja melkein kirkon ulkopuolella kasvaneen
kokemus on ihan päinvastainen. Syntipuhetta nimenomaan kartetaan. Olen
tullut pohtineeksi asiaa useinkin sillä oletuksella, että lapsuuden ja
nuoruuden positioni ei ole poikkeuksellinen vaan poikkeuksellista on
elämä aktiivikristillisyyden sisäpuolella. Voin siis toki kuvitella,
että joissain koko kirkon ja kansalaisten omakohtaisen
uskontokokemuksen kannalta marginaalisissa liikkeissä on voinut olla
parina viime vuosikymmenenäkin paljonkin yksilöä alistavaa syntipuhetta
(ts. huonoa syntiteologiaa).
Mutta mikä voisi selittää sen, että kirkollisesta mediasta voi
jatkuvasti saada sen kuvan, että synnin korostaminen olisi nykyisin
paheksuttavan yleistä koko kirkossa? Uskojarukous.net julkaisee nimimerkki Kirkonrotan kirjoituksen aiheesta.
torstai, 04 syyskuu 2008 @ 22:31
Kirjoittaja: de Muerto
Katselukertoja 1.206
Termi "yleinen pappeus" on vakiintunut kristilliseen kielenkäyttöön, vaikka se on kirkon historiassa suhteellisen uusi sanontatapa. Martti Luther pyrki - tai joutui! - formuloimaan selkeästi miten tämä pappeus tulisi ymmärtää, mutta myös mikä sen suhde pastorinvirkaan on. Onko myöhäisempi luterilaisuus ja herätyskristillisyys ymmärtänyt Lutherin oikein?
Vatikaanin toinen kirkolliskokous vuosina 1962-65 loi Eurooppaan uuden, toiveikkaan ekumeenisen ilmapiirin. Sen keskellä Luterilainen maailmanliitto perusti Strasbourgin ekumeenisen instituutin. Ekumeeninen liike on vuosituhannen vaihduttua uusien haasteiden edessä. Kun perinteisesti on ollut mahdollista väittää ”opin erottavan ja palvelun yhdistävän”, ovat eettiset kysymykset nousseet kirkkoja erottaviksi ja kirkkokuntia hajottavaksi. Muttajos oppi ja käytäntö erottavat, onko niin, että spiritualiteetista on niiden sijaan tullut kirkkoja yhdistävä tekijä? Mikä on hengellisen ekumeenisuuden ja ekumeenisen spiritualiteetin anti tämän vuosituhannen kirkolle? Mitä annettavaa katolisella, ortodoksisella ja luterilaisella spiritualiteetilla on toisilleen ja ekumeeniselle liikkeelle? Tutustu ekumenisen liikkeen nykytilaan ja suurten kirkkojen spiritualiteettiin lukemalla sivuston matkaraportti Strasbourgin ekumeenisen instituutin kesäseminaarista.
Olaus Svebiliuksen, Uppsalan arkkipiispan kirjoittama ja vuonna 1745 suomennettu Lutherin Vähän katekismuksen selitys alkaa kysymyksellä: ”Oletko kristitty?” Jos vastaus on myönteinen, kuuluu seuraava kysymys: ”Mistä syystä sinua sanotaan kristityksi?” Vastauksena on seuraava selitys: ”Siksi, että minut on kastettu Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja olen kasteessa pukenut ylleni Kristuksen. Uskon ja tunnustan hänet Vapahtajakseni ja pelastajakseni.” Perusteluiksi viitataan Galatalaiskirjeen kolmannen luvun jakeeseen 27: ”Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne.”
Mutta entä uskoontulo aikuisena, tuhlaajapojan uusi elämä, koettu uudestisyntyminen? Kuinka lapsena saatu kaste suhtautuu siihen? Voiko kristitty syntyä monta kertaa uudesti? Vai onko lapsikaste vain merkki, joka viittaa tulevaan uskoon?
Sivustolla alkaa kesäkuussa lukupiiri, jossa luetaan Wolfhart Pannenbergin systemaattisen teologian yleisesitystä Systematic Theology. Pannenbergin teos on yksi
arvostetuimpia ja luetuimpia moderneja kokonaisesityksiä, joten hänen kauttaan on hyvä
tutkia kristillisen totuuden eri ulottuvuuksia. Kiinnostuneet voivat ilmoittautua mukaan foorumin puolella.
Suomen evankelis-luterilainen kirkko elää murrosaikoja. Kun kirkko vuonna 1986 päätti avata pappisviran naisille, hyväksyi se samalla ponnen, jonka tarkoituksena oli taata kirkon muuttunutta virkateologiaa vastustaville oikeus toimia kirkon virassa ja useissa seurakunnissa päädyttiin toteuttamaan työvuorojärjestelyitä tämän ponnen toteuttamiseksi. Vuonna 2006 kuitenkin piispainkokous piispa Mikko Heikan työryhmän valmistelun perusteella antoi lausunnon, jota tulkittiin niin, että työvuorojärjestelyistä on tehtävä loppu. Tiukentunut linja on ajanut vuoden 1986 kirkolliskokousta edeltävän virkateologian kannattajat ahtaalle kirkossa, ja ristiriitoja on selvitelty oikeusistuimia myöten. Tämän artikkelin tarkoitus on luoda katsaus siihen, missä kirkossa tällä hetkellä mennään: mitä oikeusprosesseja on meneillään ja mitkä tekevät kirkon tiukentuneen linjan juridisesti ongelmalliseksi.
Vatikaanin Uskonopin kongregaatio on ottanut kantaa "Luojan, Lunastajan
ja Pyhittäjän" nimeen toimitettujen kasteiden pätevyyteen. Erikoisista
tempauksistaan tunnettu kohupappi Markku Suokonautio on kastanut
muutamia lapsia Lapuan Hiippakunnassa näillä kastesanoilla. Vaikka hiippakunnan tuomiokapituli kielsi käyttämästä muutettuja kastesanoja
ja muistutti papin velvollisuudesta pitäytyä kirkkokäsikirjaan, se
totesi jo toimitetut kasteet päteviksi, koska niiden yhteydessä oli
luettu kristillinen uskontunnustus.
Roomalaiskatolisen kirkon Uskonopin kongregaatio on nyt ottanut
virallisesti kantaa kastesanoihin sille tehtyjen kyselyiden vuoksi.
Suokonaution käyttämiä sanoja on ilmeisesti käytetty myös joissakin
Pohjois-Amerikan kirkoissa. Uskonopin kongregaation vastauksen mukaan
Suokonaution käyttämillä sanoilla toimitettu kaste ei ole pätevä.
Kysymykseen, pitäisikö näin kastetut lapset kastaa uudestaan, uskonopin
kongregaatio vastasi: Kyllä.
Kotimaa uhrasi uusimmassa numerossaan runsaasti sivutilaa
henkilöseurakunnille, aiheelle jota ovat käsitelleet syksyn aikana niin
Helsingin sanomat kuin piispa Mikko Heikka. Olin viime viikolla Perustan
teologisella opintopäivällä työpajassa, jossa pohdittiin myös
henkilöseurakunnan luonnetta ja mahdollisuuksia. Ovatko henkilöseurakunnat
kirkon tulevaisuuden toivo, vai kenties viimeisin vaihe ennen lopullista
hajoamista?