Toisin kuin yleisesti ajatellaan, apostolisen ajan kirkon rukouselämä ei ollut sekalaisen spontaania tai kaoottista. Esim. Ap.t. 2:42 näyttää viittaavan valmiiseen kokonaisuuteen, liturgiseen rukoukseen. Mistä sellainen oli peräisin?

Herran maanpäällisen elämän aikoihin juutalaiset seurasivat hartauselämässään hyvin vakiintunutta määrättyjen rukousten ja hetkien kaavaa läpi päivän. Apostolisen ajan seurakunnissa jatkui totuttujen rukoushetkien huomiointi, epäilemättä uuteen liittoon sovellettuina. Lutherin Vähän katekismuksen konkreettiset ehdotukset päivittäisestä rukouksesta aamuisin, iltaisin ja ruoka-aikoina on laadittu juuri tässä hengessä. Henkilökohtainen rukous tarvitsee tuekseen seurakuntayhteyttä, johon kuuluvat lisäksi myös perinteiset liturgiset rukoushetket. Säännöllinen liturginen rukous on erityisen tärkeä apu niille, jotka haluavat tulla hyviksi saarnaajiksi ja paimeniksi.

Kurt Marquart:

Säännöllinen rukous ja kirkon virka

”Antakaa Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessanne. Opettakaa ja neuvokaa toisianne kaikella viisaudella ja laulakaa kiitollisin mielin Jumalalle psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja.” Kol. 3:16

I Päivittäinen rukous

Kirkon jumalanpalveluselämää hallitsee vuosittainen ja sen lisäksi viikottainen kierto. Näiden lisäksi on kuitenkin myös päivittäinen kierto: “Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme...”

Toisin kuin yleisesti ajatellaan, apostolisen ajan kirkon rukouselämä ei ollut sekalaisen spontaania tai kaoottista. Apostolien teot 2:42 (KR-38: Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa) näyttää viittaavan valmiiseen kokonaisuuteen, liturgiseen rukoukseen. Mistä sellainen oli peräisin?

Herran maanpäällisen elämän aikoihin juutalaiset seurasivat hartauselämässään hyvin vakiintunutta määrättyjen rukousten ja määrättyjen hetkien kaavaa läpi päivän (ks. K. F. Mueller, W. Blankenburg: Leiturgia, III osa, s. 100 - 294: “Der tägliche Gottesdienst.” vrt. A. Schmemann: Introduction to Liturgical Theology). Oli olemassa rukouksia rukoiltavaksi temppelin aamu-uhrin ajaksi, iltapäivälle ja iltauhrin ajalle. Oli olemassa myös rukousten kokonaisuus ruoka-aikoja ja nukkumaanmenoa varten. Tietyt psalmit yhdistettiin pitkään tiettyihin hetkiin kuuluviksi, esim. Ps. 63 aamurukouksiin, Ps. 141 iltaan (“olkoon kohotetut käteni iltauhri”) ja Ps. 4 yöhön ennen nukkumaan menoa [Ps. 141 ks. Lucenariumin kaava virsikirjan jumalanpalvelusliitteestä. Ps. 4 kuuluu perinteisesti completoriumiin. Suom. huom.]

Apostolisen ajan seurakunnissa jatkui totuttujen rukoushetkien huomiointi, epäilemättä uuteen liittoon sovellettuina (ks. Ap.t. 2:15; 3:1; 10:9; 12:12). Psalmien lisäksi oli myös “ylistysvirsiä” (ehkä Vanhaan testamenttiin sisältyviä kiitoslauluja) ja “hengellisiä lauluja” (Kol. 3:16). Jälkimmäiset eivät olleet mitään leirinuotiolauluja, vaan teologisesti syvällisiä, hengentäyteisiä hymnejä kuten Uuden testamentin kiitoslaulut Luukkaan evankeliumin ensimmäisessä ja toisessa luvussa, sekä kenties myös uskontunnustuksen luonteisia hymnejä, kuten Fil. 2:6-11 tai 1. Tim. 3:16.

Lutherin Vähän katekismuksen konkreettiset ehdotukset päivittäisestä rukouksesta aamuisin, iltaisin ja ruoka-aikoina, perheenisien opetettavaksi kotonaan, on laadittu juuri tässä hengessä.

II Papit ja rukous

Koko Jumalan pyhä kansa, kuninkaallinen papisto on sitoutunut päivittäiseen rukoukseen, mutta erityisesti hänen palvelijansa kirkon virassa: “Mutta me tahdomme pysyä rukouksessa ja sanan palveluksessa” (Ap.t. 6:4, KR-38). “Opin” kanssa tekemisissä oleminen ilman rukousta on kuivaa intellektualismia tai kylmää ammattimaisuutta, rukouksen harjoitus ilman oppia taas löyhkäävää mystisismiä.

Luther papeille:

”Vapauduttuaan nyt seitsemän rukoushetken vaivalloisesta ja hyödyttömästä hokemisesta he voisivat edes lukea niiden asemesta aamuisin, puolen päivän aikaan ja iltaisin lehden tai pari katekismuksesta, rukouskirjasta, Uudesta testamentista tai muualta Raamatusta. He voisivat myös rukoilla yhden Isä meidän -rukouksen itsensä ja seurakuntalaistensa puolesta. Niin he osoittaisivat omalta osaltaan kunnioitusta ja kiitollisuutta evankeliumille, joka on vapauttanut heidät niin monenlaisesta taakasta ja vaivasta. Hävetkööt myös vähän, kun sikojen ja koirien tavoin ovat jättäneet evankeliumista jäljelle pelkästään tuollaisen velton, vahingollisen, häpeällisen ja lihallisen vapauden.” (Iso katekismus, esipuhe)

Korvatakseen monet keskiaikaiset rukouskirjat evankelisella materiaalilla, Luther julkaisi rukouskirjan vuonna 1522 (Luther’s Works, osa 43, s. 11 - 45). Tämä, samoin kuin “Kuinka rukoilla, ystäväni”, ystävälleen parturimestari Peterille (SLEY 1995), koostuu suurelta osin opastuksesta meditaatioon ja rukoukseen katekismuksen peruskohtien, kymmenen käskyn, uskontunnustuksen ja Isä meidän -rukouksen pohjalta. (Hermann Sasse: “Meidän tunnustuksemme voidaan rukoilla. Tunnustuskirjojen tulisi olla luterilaiselle papille samaa mitä breviaari on roomalaiskatoliselle papille”). Erilaisten tekstien meditoinnissa Luther muodostaa “neljästä punoksesta sidottavan seppeleen” “Ensiksi opetus, toiseksi kiitän, kolmanneksi ripittäydyn ja neljänneksi rukoilen” (s. 28).

Kaikki tämä kuitenkin edellyttää seurakuntayhteyttä, johon kuuluu päivittäinen laudes ja vesper, ainakin sellaisissa kylissä, jotka ovat tarpeeksi suuria, että niissä on koulu. (Luther’s Works 53, 12, 13, 38, 69, 89)

Tänä päivänä, kun päivittäisillä rukoushetkillä ei enää ole säännönmukaisesti sijaa luterilaisissa seurakunnissa, ainakin papit sattaisivat havaita nämä muinaiset kirkolliset muodot sopivana kehyksenä omalle rukouselämälleen. Pappisseminaarit ovat sopivia paikkoja vähitellen opettaa elämänmittaisia hartauselämän malleja, varustaa Herran palvelija hengellisiin taisteluihinsa ja tehdä hänet niin riippumattomaksi kuin mahdollista omista hengellisistä nousu- ja laskusuhdanteistaan.

”Ja vaikka koko seurakunta ei ehkä osallistuisikaan näihin päivittäisiin palveluksiin, niin pappien, koululaisten je erityisesti niiden, joista toivon mukaan tulee hyviä saarnaajia ja paimenia, pitäisi olla läsnä.” (Luther’s Works, osa 53, s. 13: Concerning The Order of Public Worship)

Lutherin oma hengellinen ja teologinen elämä oli syvästi kyllästetty psalmeilla, jotka ovat vahvempaa ruokaa kuin nykyajan pintakuohuinen hartauskirjallisuus. Muinoin psalttari rukoiltiin läpi kerran viikossa. Huomaa myös kuinka päivittäinen lupauksen ja täyttymyksen kierto tulee kauniilla tavalla esiin etenemisessä laudesin Sakariaan kiitoslaulusta (Benedictus) vesperin Marian kiitoslauluun (Magnificat)!

ORA ET LABORA!

III Rukousaineistoa (korvattu suomenkielisellä kirjallisuudella)

Rukoushetkien kirja. (toim. Heikki Kotila ja Osmo Vatanen, 2002) -Soveltuu parhaiten kirkossa vietettäviin hetkipalveluksiin, ei niinkään yksityiseen hartauteen. Sisältää lektionaarin, jossa kaksi lukukappaletta joka päivälle ja lisäksi oman erillisen aineiston sunnuntaipäiville. Kuuluu virallisiin kirkkokäsikirjoihin.

Matti Aaltonen (toim.): Rukoileva kirkko. Rukoushetket kirkon perinteen mukaisesti. 2. uudistettu laitos, SLEY 1996. - Ensimmäinen laitos ilmestyi alunperin 1978. Toista laitosta on jonkin verran laajennettu, sävelmät on lisätty, Raamatuntekstit ja virret on otettu uusista käännöksistä ja materiaali on mukautettu nykyisiin Suomen ev.-lut. kirkon kirkkokäsikirjoihin.

Arthur Adell, Knut Peters (toim.): Den svenska tidegärden. - Ruotsin kirkossa epävirallisessa käytössä oleva hetkirukousten kirja.

Jari Jolkkonen (toim.): Siunattu olkoon Herran nimi. Valikoima rukouksia. Kirjaneliö 1995. - Sisältää valmistautumisrukouksia pappeja ja diakonaattiin kuuluvia varten kirkon perinteen pohjalta. Ensimmäinen luku sisältää esim. lauantai-illan vesperin ja sunnuntai-aamun laudeksen valmistautumisena messuun, Ambrosius Milanolaisen rukoukset papeille ennen messua, sakaristorukoukset jne. Toiseen lukuun on koottu valmistautumisrukouksia ennen kirkollisia toimituksia, alkurukouksia seurakunnan piireihin ja kokouksiin, ruokarukouksia jne. Viimeinen luku sisältää rukouksia henkilökohtaiseen elämään, kirkon virkaan opiskellessa, pappisvihkimyksen edellä, hetkipalveluksen ordinaation vuosipäivänä ja muita käyttökelpoisia rukouksia.

Kristuksen morsiamen rukous. Yleinen johdatus hetkipalvelukseen. Suomennos Matti Aaltonen. Katolinen tiedotuskeskus 1995. 64 sivua.
http://www.ewtn.com/library/curia/cdwgilh.htm

Martti Luther: Marian ylistyslaulu. Johdanto, suomennos ja selitykset: Anja Ghiselli. SLEY 1986. - Vesperiin kuuluvan uusitestamentillisen Marian kiitoslaulun eli Magnificatin (Luuk. 1:46-55) kommentaari.

alkuperäisteksti: Regular Prayer and the Holy Ministry

Kurt Marquart, helluntaina 1983. (käännetty suomeksi v. 2005)

Suomennos on julkaistu Usko ja rukous .netissä tekijän luvalla.

http://www.ctsfw.edu/admission/pa/prayer.php