Hyvät foorumilaiset ja sivuston lukijat.
Elämme taas niitä päiviä, jolloin ristityt kaikkialla maailmassa kokoontuvat kuulemaan, mitä tapahtui kerran pienessä Betlehemin kaupungissa.
Odottamaan yötä,
jona joulutähden taivaallinen valo valaisee pimeän maan
ja enkeli tuo sanoman Vapahtajan syntymästä.
Odottamaan yötä,
jona profeettojen ennustukset toteutuvat,
ja Vapahtaja on keskellämme,
murtaa meitä sitovat kahleet ja ottaa pois kuormat harteiltamme.
Odottamaan jouluyötä,
jona kristikunta käy rukoukseen Jeesus-lapsen seimen äärelle.
Meitäkin kutsutaan joulun pyhinä Jeesus-lapsen seimen äärelle. Saakoon tämä lyhyt joulusaarna johdattaa meitä sinne.
Jouluaaton profetia
Jes. 11: 1-5
Iisain kannosta nousee verso,
vesa puhkeaa sen juuresta ja kantaa hedelmää.
Hänen ylleen laskeutuu Herran henki,
viisauden ja ymmärryksen henki,
taidon ja voiman henki,
totuuden tuntemisen ja Herran pelon henki:
hänen ilonsa on totella Herraa.
Hän ei tuomitse silmämitalla
eikä jaa oikeutta korvakuulolta
vaan antaa heikoille oikean tuomion
ja ajaa vakaasti maan köyhien asiaa.
Hän lyö väkivaltaista sanansa sauvalla
ja surmaa huultensa henkäyksellä väärintekijän.
Vanhurskaus on hänellä varustuksena
ja uskollisuus vyönä hänen uumillaan.
Luuk. 2:1-20.
Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.
Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.
Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: "Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä." Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:
- Jumalan on kunnia korkeuksissa,
maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.
Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: "Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti." He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu. Kaikki, jotka kuulivat paimenten sanat, olivat ihmeissään. Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä.
Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.
Joulusaarna
Apostoli Luukas kertoo meille jouluevankeliumissa Jeesuksen syntymään liittyneistä ihmeellisistä tapahtumista. Jotkut asiat elämässä saattavat olla niin ihmeellisiä, että niitä on vaikea uskoa todeksi. Muistatko milloin sinä olet viimeksi sanonut: ”Tuota en kyllä usko ennen kuin näen!”? Joskus olemme niin hämmästyneitä että sanomme: En voi uskoa silmiäni. Riittävän ihmeellinen tapahtuma voi saada meidät epäilemään jopa omia havaintojamme.
Jouluevankeliumissa suurin ihmetys kohtasi varmaan paimenia. Kun kuulemme Raamatun kertomuksia, meistä voi alkaa tuntua, että enkeleiden ilmestymisten ja muiden ihmeiden pitäisi olla lähes jokapäiväisiä tapahtumia. Miksi useimmat meistä eivät sitten ole nähneet enkeleitä? Sana enkeli merkitsee ”sanansaattajaa”. Raamatussa Jumala lähettää enkeleitä viemään hyvin suuria ja tärkeitä sanomia. Enkelit ilmestyvät historian murroskohdissa tai auttavat silloin, kun inhimillinen apu on mahdoton.
Niinpä paimenten hämmästys oli varmasti valtava, kun heille ilmestyi Herran enkeli. Raamattu kertoo, että pelko valtasi paimenet. Kun meille tapahtuu jotain yliluonnollista, jotain mitä emme ole osanneet odottaa, ensiksi pelästymme. Vasta kun pelko ja hämmästys ovat kaikonneet, voimme hiljentyä kuuntelemaan mikä sanoma tapahtumalla on meille. Näin enkelikin rauhoitti paimenia. Vasta sitten hän kertoi heille ilosanoman: ”Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: Te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Profeettojen ennustukset olivat täyttyneet. Luvattu Vapahtaja, joka johtaisi kansansa pois synnin orjuudesta, oli syntynyt. Keskelle talviyön pimeyttä oli versonut vesa Iisain kannosta. Messias oli ennustusten mukaan nimittäin Daavidin, Iisain pojan suvusta, sillä Daavidin suvulle Jumala oli luvannut ikuisen valtaistuimen. Tuo valtaistuin oli ollut tyhjänä satoja vuosia. Noin 580 vuotta ennen Jeesuksen syntymää oli viimeinen Daavidin sukua ollut kuningas viety Babyloniaan pakkosiirtolaisuuteen. Profeetta Jesajan kirja ennusti ajasta, jolloin Israelilaiset olivat taas palanneet maahansa. Kanto, joka oli hakattu poikki, alkaisi taas versoa. Mutta syntyvä kuningas ei olisi maallinen johtaja, vaan hengellinen kuningas, joka tekisi Jumalan tahdon kaikessa. Hän ei taistelisi pahuutta vastaan asein, vaan sanoillaan ja opetuksillaan. Hän toisi oikean tuomion ja ajaisi heikkojen ja köyhien asiaa. Paimenet saivat öisellä kedolla kuulla enkelten suuren viestin: Nyt tämä luvattu Vapahtaja oli syntynyt. Jumalan lupaukset olivat täyttyneet.
Mutta huomaa: Vaikka enkelijoukko oli ilmestynyt paimenille ja näin kertonut Jumalan lupausten täyttyneen, enkeli antoi paimenille myös merkin. Tapahtuma oli niin ihmeellinen, ettei pelkkä asian ilmoittaminen riittänyt. Ehkä paimenet olisivat jo seuraavana aamuna miettineet, oliko enkelin ilmestys totta. Voisivatko Jumalan ihmeelliset lupaukset todella olla täyttyneet? Ehkä he olivat nähneet vain unta? Mutta Jumalan lähettämä sanoma ei jäänyt vain enkeleiden kerrottavaksi. Paimenet saattoivat itse mennä katsomaan mitä oli tapahtunut; oliko tallissa syntynyt pienokainen. Paimenet menivät ja löysivät Jeesus-lapsen. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu. Jeesus-lapsen syntymä vahvisti enkelten sanat.
Enkelit ilmestyivät jouluyönä paimenille kuuluttamaan Jeesuksen syntymää. Heidän viestinsä oli viesti Jeesuksen syntymästä. Jumalan lupaukset olivat täyttyneet. Mutta Jumalan viesti meille on Jeesus itse. Hänessä Jumala on tullut keskellemme. Hänessä Sana on tullut lihaksi. Jeesus, Isän ikuinen Sana, ilmaisee Isän täydellisesti. Hän on samaa olemusta kuin Isä, Isästä ennen aikojen alkua syntynyt, valo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta. Hänessä maailma on luotu, ja jouluna hän on astunut taivaallisesta kirkkaudestaan luotujensa keskelle, jotta hänessä voimme tuntea Jumalan täydellisesti. Jumalan ilmoitus meille ei jää vain puheeksi tai kirjoituksiksi, vaan Jumala ilmoittaa Jeesuksessa itsensä syvimmällä mahdollisella tasolla; persoonana. Jeesuksessa me saamme omistaa kaikki Jumalan lupaukset. Siksi meitä ei hyödytäkään vain tietää, että Jeesus on syntynyt. Meidän tulee paimenten lailla myös lähteä katsomaan Jeesus-lasta. Eihän olisi järkeä juhlia jouluna Jeesus-lapsen syntymää, ja sitten unohtaa hänet, joka on syntynyt. Emme voi jaloillamme kävellä kahden tuhannen vuoden taakse Jeesus-lapsen seimen luo, mutta voimme kävellä matkan sydämessämme. Mekin voimme paimenten kanssa kumartaa jouluna syntynyttä Jeesusta sydämessämme ja näin omistaa hänet itsellemme. Raamatun sanassa Jeesus on nimittäin luvannut olla läsnä siellä, missä hänestä saarnataan ja häneen uskotaan. Ja kun uskolla omistamme Kristuksen, omistamme kaikki lahjat, jotka hänen syntymänsä on tuonut meille. Tuttu joululaulu mainitsee joukon niitä: ”Autuuden ja anteeksannon, kaikki Taivaan tavarat”. Kristuksessa meillä on autuus, anteeksianto, vanhurskaus, hyvyys, rauha, ilo, yhteys Jumalan kanssa ja iankaikkinen elämä. Entä mikä on meille merkkinä siitä, että me uskolla tartumme Kristukseen? Enkelit puhuivat paimenille ilosanomasta, suuresta ilosta koko kansalle. Siitä tiedämme oikealla tavalla kumartavamme Jeesus-lasta ja tarttuvamme häneen, että meillä on suuri ilo ja jouluriemu hänen syntymästään. Kun ajattelemme oikein Jeesus-lapsen syntymää, sydämemme täytyy valosta ja ilosta. Valo, joka on kerran sanonut ”Tulkoon valkeus”, syttyy myös meidän sydämeemme. Se ei ole tavallisin silmin nähtävä valo, vaan sydämen silmin näkyvä. Kristuksen syntymässä maailmaan, keskelle vuoden pimeintä aikaa, nousee vanhurskauden aurinko. Joka katselee Kristusta sydämessään, hänen sydämessään koittaa tämä aurinko. Herran kirkkaus loistaa hänelle, niin kuin se kerran loisti paimenille ja valaisi tietä Kristuksen seimen luo. Sinne enkelit näyttävät tietä, ja sitä tietä valaisee sanan lamppu. Menkäämme siis Jeesus-lapsen seimen luo, älkäämme jääkö pimeälle kedolle epäilemään enkeleiden ilmestystä. Ottakaamme vastaan Jumalan joululahjat, jouluriemu ja joulurauha. Kulkekoon Kristuksen taivaallisen valon läsnäolo joulupöytäämme ja jouluyöhömme.
Jouluaaton rukous
Pyhä Jumala, taivaallinen Isä.
Me katsomme tänään ihmettä:
Iisain suvun kannosta nousee verso,
seimeen syntyy sinun Poikasi,
maailman Vapahtaja.
Kiitämme sinua siitä,
että hänen syntymässään
sanasi lupaukset ovat toteutuneet.
Anna meille elämä hänen elämästään,
niin että sydämessämme puhkeaisi
uuden elämän verso
ja me kantaisimme
rakkauden ja rauhan hedelmää.
Tätä rukoilemme
Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä
Aamen. (Ev. lut. kirkkokäsikirja)